Asumishistoriaa

Kerroinkin jo lyhyesti kuinka matka uuteen taloon alkoi. Taloni-tarinani alkaa jo kesältä 2002, jolloin muutin 19-vuotiaana perheen omistuksessa olevaan maatilan päärakennukseen. Tuolloin kyllä riitti monella ihmettelemistä kuinka tyttönen valitsi asumismuodoksi omakotitalon. Rakastin taloa paljon ja resurssien mukaan tein taloon pientä remonttia. Osa päätyi jopa telkkariin asti, "Kodin kääntöpiiri"- ohjelmaan.

Rakkaustarinani keltaisen puutalon kanssa päättyi äkillisesti myöhäissyksystä 2008. Tuolloin talossa alkoi haista voimakkaasti home. Muutaman viikon asian kanssa pyöriskelin ja sitten päätin saada home-asiasta selvyyden. Homekoira tuli kylään ja merkkasi homekohtia useaan paikkaan taloa. On varsin hämmentävä tunne kun ikään kuin salaman iskusta tajuaa, että joutuu jättämään kotinsa. Järkytys oli todella suuri ja koiran merkatessa kohtia, kyyneleet vain valuivat pitkin poskia.

Päätös oli kuitenkin nopeasti tehty. Halusin pois talosta mahdollisimman pian. Omalla terveydelläni en halunnut leikkiä. Homediagnoosi antoi myös selityksen kesän 2008 pahoinvoinnille, huimauskohtauksille ja "heikentyneelle" muistille. Yksi homelaji aiheuttaa juuri kyseisiä oireita, joihin ei lääkäreiltä selitystä löytynyt. Näin jälkikäteen eritoten ymmärtää, ettei homeongelmat ovat todella vakava asia. Ensimmäisenä monet miettivät taloudellisia menetyksiä. Kuitenkin homeella saattaa olla terveyshaittoja loppuelämäksi, kuten ilmeisesti itselläni.

Homediagnoosin jälkeen pohdin ensin muuttoa vuokralle. Tärkeimäpä toiveena oli  saada asunto, jossa oli oma piha koiria varten. Mieleistä ei kuitenkaan löytynyt ja vuokrahinnatkin olivat korkeita etsimäni kaltaisissa asunnoissa. Samaan aikaan päädyimme isäni kanssa ratkaisuun, että uuden kodin ostaminen oli paljon järkevämpi ratkaisu kuin lähteä korjaamaan vanhaa. Kenelläkään sisaruksistani ei ollut intohimoja asua vanhassa puutalossa "loppuelämän kotina", joten kallis remontti olisi mennyt hukkaan. Mielenkiinnosta selasin läpi myynti-ilmoituksia ja päädyinkin muutaman päivän harkinnalla tekemään tarjouksen nykyisestä asunnostani. Loppujen lopuksi, kaupat uudesta paritalon puolikkaasta tehtiin joulukuussa 2008.

Talo oli enemmän kuin unelmieni täyttymys. Oli hyvin erilaista asua vanhassa maatalossa verrattuna uuteen moderniin kotiin. Eipä esimerkiksi vesipumppu jäädy kaivolla pakkasella, eli vettä tuli hanasta noin vain  :) Kaikki se suru, joka ensin muuttoajatuksesta seurasi, muuttui nopeasti suureksi iloksi ja uudeksi rakkaudeksi.