Elämän kuuluisi olla täynnä muistojen hetkiä. Yksi unohtumaton oma muistoni on viime itsenäisyyspäivältä, jolloin juhlistin itsenäisyyspäivää Tasavallan Presidentin kutsumana. Halusin jakaa kanssanne tämän ainutlaatuisen hetken - tämän muiston, jota varmasti voi muistella vanhana. Ja tietenkin palata hetkeksi uniikkiin prinsessahetkeeni!
Muutamia tunnelmia Linnasta: Televisiossa kaikki näyttää suuremmalta! Esimerkiksi telkassa kävely ovelta kättelyyn näyttää pitkältä, mutta oikeasti se on vain muutaman askeleen. Linna on sokkeloinen ja varustettu useilla portaikoilla. Hetki kestää kunnes oivaltaa reitit mitä pitkin liikkua ja kierrellä. Tunnelma on tiivis, ja ihmispaljous täyttää joka huoneen ja salin. Tämä on yksi syy miksi linnassa on myös todella kuuma - miehillä varmasti hiki virtaa pukujen alla. Onneksi itselläni oli hihaton puku ja se ei ollut aivan niin kuuma. Kuuluisaa booliakin tuli maistettua, mutta ei kai se nyt aivan niin ihmeellistä ollut. Tulipahan myös vierailtua Linnan ompelijan luona, kun yksi ommel puvustani aukesi kun helmalleni astuttiin. Se pitää myös mainita, että katselin aika kauan kättelyitä yläparvelta ja siinä tuli todettua, että monet monet upeat puvut jäivät lehdistöltä mainitsematta varmaankin vain siitä syystä, että kyseiset vieraat eivät olleet "kuuluisuuksia".