Terveisiä tällä kertaa Japanista! Pikku hiljaa olen saanut rästihommat ja muut kiireelliset asiat hoidettua, joten ehdin jakamaan matkakuulumisia myös teille. Vietin tämän kuun alussa melkein kaksi viikkoa Japanissa japanilaisten nuorkauppakamarilaisten vieraana. Osan ajasta asuin japanilaisissa perheessä, Yanadojen luona vieraana tutustuen japanilaiseen elämäntapaan hyvin autenttisesti. Lisäksi reissua väritti taifuuni Neoguri, joka onneksi kulki odotettua
kauempaa Handasta, että emme olleet vaarassa kun pysyttelimme
sisätiloissa.
Osana matkaa oli myös JCI Academy -koulutus, johon on mahdollista lähettää vain yksi osallistuja per maa. Tänä vuonna minulla oli kunnia päästä tuohon koulutukseen Suomesta. JCI Academy on järjestömme tulevaisuuden johtajien koulutus, jossa eritoten myös rakennetaan ymmärrystä eri kulttuurien ja kansojen välille. Koulutukseen osallistui noin 70 tulevaa kansallista puheenjohtajaa ympäri maailmaa sekä noin 80 japanilaista. Kerrottavaa matkalta on niin paljon, että ajattelin, että teen useamman postauksen tarinoidessa.
Yllä olevassa kuvassa on temppelin sisäpiha, josta aloitimme virallisen koulutusohjelman paikallisella siunaustilaisuudella.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti mukana oli kolme suomalaista, sillä
suomalaisuudestaan huolimatta elämä on vienyt Jania ja Jenniä (kuva alla)
pois Suomesta. Jani on kollegani Irlannista ja Jenni Ruotsista.
Koulutuksen ajan teimme töitä omassa tiimissämme. Minun ryhmästä löytyi Mathew Zimbabwesta, Geir Norjasta, Takako Japanista, Lydia Malesiasta sekä Ryo ja Toshitaka Japanista. Työskentely yhdessä oli mielenkiintoista, sillä Ryo ja Toshitaka eivät puheneet juurikaan Englantia. Onneksi Takako pystyi kääntäämään keskusteluja ja lisäksi käytössämme oli vapaaehtoisia tulkkeja. Kielimuurista huolimatta meistä kaikista tuli ikuisia ystäviä. Tämä kuva on otettu ennen BBQ-iltaamme.
Viikon aikana koulutuksen lisäksi teimme monenlaista aktiviteettia. Tässä olemme vierailemassa keramiikkatehtaalla ja tarkoituksena on tehdä savesta kiiltävät savikuulat. Homma näytti huomattavasti helpommalta kuin se olikaan ja ainakin omasta kuulastani ei kovin täydellistä tullut.
Ensin kuulaa pyöristettiin oikeaan muotoon. Lopuksi kuula maalattiin saviväreillä ja värit kiinnitettiin pyörittelemällä kuulaa kämmenten välissä. Kuulan kiiltoa olisi auttanut, jos sitä olisi pyöritellyt käsissään muutaman kerran päivässä kahden viikon ajan. Täytyy kyllä myöntää, että tämä työvaihe kotona unohtui.
Pääsimme myös kuvaan onnenkissan,
Maneki nekon, kanssa. Kuvassa kanssani Lydia ja Takako, joiden kanssa olin myös kämppis.
Paljon uusia asioita reissun aikana tuli koettua ja tehtyä. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista oli puulaudan halkaiseminen kädeniskulla. Kyseessä oli tekniikka laji, jonka muun muassa moni vahva mies sai huomata, kun lauta ei rikkoutunutkaan. Itse sain omaksi hämmästykseni laudan rikki ensi yrittämällä.
Koulutus päättyi valmistumisseremoniaan, jossa jokainen meistä sai hetken aikaa parrasvaloissa ja todistuksen. Japanilaiseen valmistumisjuhlakulttuuriin kuuluu, että valmistunut saa paljon kukkia. Japanilaiset osallistujat saivatkin omien kotikamareidensa edustajilta toinen toistaa isompia ja komeampia kukkakimppuja, joita me suomalaiset vain haaveilemme näkevämme edes kukkakaupan hyllyllä.
Seremonian päätteeksi isäntäperheemme tulivat vielä moikkaamaan meitä. Tässä poseeraus oman isäntäperheeni kanssa, tosin isä kuvasta puuttuu.
Lisää tarinoita ja kuvia luvassa sekä myös sisustuksellisia terveisiä kirsikankukkien maasta! Pysy kuulolla!