Eilen oli yksi esimerkki, että elämä on erilaista vain kahden otuksen kanssa. Nuorta neitiä piti viedä eläinlääkäriin ja jätin sitten poitsun yksin kotiin. Öööh - tajusin vasta matkalla, että eihän se ole ollut yksin kotona 10 vuoteen. Aina on jompi kumpi tytöistä ollut hänen seuranaan. Tästä lähtien ne taitaakin kulkea pakettina, mihin sitten ikinä mennäänkään. No tällaista jälkeä siitä tuli.
Karmia oli raavittu siihen malliin, että entiseksi voisi luokitella. Tuo oikeanpuoleisen kuvan "putu" on syntynyt raapimisesta.
.jpg)
Neitiläisellä on taas valeraskas ja maitorauhasten tulehdus. Edellinen taisi olla tammi-helmikuussa. Jos lääkitys valeraskauteen ei vie tulehdusta pois, sitten taas antibiootteja popsimaan.
Vanhin neiti on elämässä mukana tietenkin ajatuksissa, mutta myös pienessä uurnassaan. 13 vuotta yhteistä matkaa kuljettiin -iloissa ja suruissa. Vielä en ole keksinyt oikeaa paikkaa tuolle uurnalle, mutta eiköhän se paikka jossakin vaiheessa löydy.
.jpg)
Kurjia uutisia täälläkin -näitä on nyt ollut monessa blogissa lähipäivinä :( Voimia sullekin!
VastaaPoistaOman rakkaan lemmikin menetys riipaisee syvältä ja omistajan lisäksi menetyksen on teidän tapauksessa kokeneet myös lajitoverit! Hieno idea tuo uurna <3
Kiitos sanoistasi. Uurna tuli pieneläinkrematorion kautta, toki mallin sai valita itse. Päädyin uurnaan, koska en halunnut haudata haukkua ns. väliaikaisen kodin pihaan.
PoistaVoi <3 Voimia jaksaa <3 ja toivotaan että neitin valeraskaus menis ohi <3 Kaunis kaunis uurna <3
VastaaPoistaMeillä 2 kisua, kohta 14v, 2v sitte kesällä niille tehtiin vaativa anaalirauhasleikkaus molemmille ku ne vaivas niitä ja tulehutti koko ajan anaalirauhaset (niillä ylleensä molemmilla yhtäaikaa sama vaiva ku ovat sisaruksia) ja herra ei meinannu selvitä, joka oli ihan kamalaa ja raastavaa aikaa, meän vauvat, mutta niin se vaan monen päivän ensiavussa juoksun jäläkeen tokeni <3 Ei tietenkään sulla varmaan kiva lukia tätä ku oot menettäny yhen perheenjäsenen ja meän karvalapsi selvis mutta sillä että tiän/voin kuvitella mitä käyt nytki läpi ku neitillä valeraskaus päällä <3
<3 Haleja sinne niin sulle ku koiruleillekki <3
Kiitos. Kyllä me pärjäämme, ja kuolema on hyväksytty osaksi elämään. Monen monta kertaa jo ns. jatkoaikaa saimmekin, joten kaikella on aikansa. Mukavaa, että kisulit selvisivät. Lemmikkeistä on iloa, mutta murheetkin tulee siinä mukana samassa paketissa. Harmi, kun niitä ei voi eritellä.
Poista