Verhokiskot toivat ennen edellistä kotiani mieleeni vanhan asunnot järkyttävine lastulevypeitelevyineen. Sain sattumankaupalla edelliseen talooni verhokiskoja edullisesti hurjan määrän ja ihastuin! Niin simppeliä ja eleetöntä + kätevää. Ja oikein käytettynä ei lainkaan vanhahtavaa. Verhotankoja ei tulla enää ikinä kodeissani näkemään. Kiskoilla verhot ovat muun muassa ryhdikkäämmät ja helpompi liikutella. Lisäksi kiskot ovat jatkettavia, joten pitkillekin seinille verhokiskonasentaminen onnistuu sulavasti. Itseäni miellyttäää, että verhot ovat katosta lattiaan ja kiskoilla tämä on helppo toteuttaa.
Verhokiskoilla ripustettaessa tarvitset:
- verhokiskot
- liukuja (jonkin verran liukuja tulee varhokiskon mukana,yleensä)
- ripustuskoukkuja (myös nipsuja voi käyttää, mutta itse en ole kokeillut)
- johonkin, johon ripustuskoukut pujotetaan, yleensä verhoon ommeltava rypytysnauha
Ripustuskoukkuja ja liukuja löytää mm. isommista marketeista. Tee hintavertailua, sillä tietyt merkit (kuten eräs K-kirjaimella alkava) on järkyttävän paljon kalliimpia kuin "perustavara". Tarvikkeita löytyy usein myös liikkeistä, jotka ompelevat verhoja. Rypytysnauhaa on saatavilla esimerkiksi kangaskaupoista ja myös Ikeastakin. Verhokiskot ovat usein esimerkiksi kaihdinliikkeiden valikoimissa. Ikeassakin on oma kiskojärjestelmä, Kvartal.
Liuku pujotetaan verhokiskoon. Liu'un reikään pujoteaan rypytysnauhan läpi asetettu ripustuskoukku.
Itselläni verhokiskoja on kiinnitettynä sekä kattoon että kannattimilla seinään. Itse pidän enemmän kattokiinnityksestä. Se on mielestäni paljon suoraviivaisempi ja selkeämpi. Kiinnittäminen kattoon tapahtuu ruuveilla kattoa vasten. Kisko on siis ns. samaa tavaraa tuli se sitten kattoon tai seinäkiinnityksellä.
Kiskoja on saatavana esimerkiksi 1- tai 2-kiskoisena, valkoisena ja alumiininvärisenä. Eri vaihtoehtoja kannattaa tutkia. Lisäksi on myös kiskomalleja, jossa on mukana peitelevy, mutta sellaisista en itse pidä.
Kaksikiskoinen valkoinen, kiinnitys kattoon.
Kaksikiskoinen, kiinnitys kannattimilla seinään. Itse en kannata tätä "koulukuntaa", mutta olohuoneessa verhokiskoa ei voinut kiinnittää kattoon.
Rypytysnauha on "avain onneen" kiskokiinnityksessä. Termi rypytys on hieman harhaanjohtava, sillä rypytysnauhaa ei välttämättä tarvitse rypyttää. Esimerkiksi paneeliverhot saa kiinnitettyä tällä tekniikalla siten, että ei rypytysnauhaa rypytä. Suurimmassa osassa verhoistani rypytysnauha palvelee vain ripustusmekanismina, mutta erityisesti näyttävyyden kannalta ohuimmissa verhoissa rypytyksestä on apua.
Rypytysnauhaa löytyy eri levyisinä sekä kankaisena että "muovimaisena". Nauhan leveys on merkitsevä tekijä, jos haluaa verhoja rypyttää - mitä leveämpi nauha sen "voimakkaammat" laskokset verhon yläosaan tulee. Valkoista kangasnauhaa on käytetty pääasiassa kaikissa verhoissani paitsi läpikuultavissa, joissa muovimainen läpinäkyvä nauha on parempi vaihtoehto.
Kuva verho "takapuolelta".
Mikäli haluaa, että verhot peittävät riputuskiskoa eli eivät roiku vain kiskon alla, ei rypytysnauhaa kannata ommella aivan verhon yläreunaan. Riippuen kiskosta ja ripusteista, on sopiva ompeluvara on 1-2cm. Tämä kannattaa kuitenkin mitata, ettei rypytysnauha tule liian alas ja verhot "kurtulle" kattoa vasten.
Näissä verhoissa rypytysnauha olisi voinut olla hieman alempanakin.
Muutamassa huoneessa olen käyttänyt kaksikiskoista versiota, sillä tiedossa oli, että huoneisiin tulee läpikuultavat verhot ja niiden taakse yksiväriset verhot. Muissa tapauksissa suosin yksikiskoista. Se riittää vallan mainiosti.
Kerron mielelläni lisää aiheesta kommenttikentässä, jos jonkin seikka jäi vielä askarruttamaan. Kyskää siis rohkeasti.