Unelmoin kauan saavani lyyraviikunan, johon jo vuosia sitten törmäsin ulkomaalaisissa blogeissa. Lyyraviikunan englanninkielinen nimi on Fiddle Leaf Fig ja latinalainen Figus Lyrata. Lyyraviikuna-villitys toki laskeutui myös Suomeen.

Itseäni ei vaan tärpännyt, että olisin löytänyt isoa lyyraviikunaa. Asia kuitenkin korjaantui kesällä, kun isä kävi Tallinnassa. Pyysin virolaista ystävääni soittamaan pariin paikalliseen puutarhaliikkeeseen ja kysymään, mistä kyseistä viherkasvia saisi. Sopiva ostospaikka löytyikin.Tämän isäni osti Hortes-nimisestä liikkeestä. Kasvissa on kolme vartta ja se noin noin 130cm korkea. Hintaa tälle tuli 100€ alennuksen jälkeen. Myös Hansaplantissa olisi ollut tarjolla lyyraviikunaa hieman kalliimpaan hintaan. Puheluissa myös selvisi, että myytävät versiot oli sellaisia, jotka olivat vartettu toisen kasvin runkoon eli runko ei ole lyyraviikunaa. No eipä tuo sinänsä haittaa, mutta kasvissahan ei ole tällöin sellaista ohutta fiikusmaista runkoa. Myös rahilla oleva pieni lyyraviikuna on Virosta. Vastaavia myy Suomessa Plantagen.

Noin puolen vuoden yhteiselon jälkeen tämä kasvi on edelleen hengissä! Ihan parasta hoitoa en sille osaa antaa, sillä lehtiä tippuu silloin tällöin, mutta ei se vielä kuollutkaan ole... Helpoin viherkasvi tämä ei missään nimessä ole.

Eihä tämä toki oikein vielä näytä siltä unelmieni lyyraviikunalta - vielä on hieman kasvumatkaa :) 

 Kuva yllä lainattu Opalia Flowers, kuva alla lainattu Ebay.

Paprikat punertavat jo reippaasti. Kohta pääsee popsimaan oman terassin parpikakasvatteja! Taimet ostin Plantagenista, joten aivan siemenestä asti en ole näitä kasvattanut. Mutta rakkautta, lämpöä, vettä ja aurinkoa ovat hoivissani saaneet. Kaikki ruukkupuutarhan antimet kasvavat nyt nopeammin kuin mitä ehtii lautaselle laittamaan. Pitäisiköhän jo etsiskellä joku hyvä täytettyjen paprikoiden resepti valmiiksi? Vinkkejä?

 

 

 

Tomaatit ovat kypsyneet huimaa vauhtia. Satoa tulee reippaasti, joten syötävää riittää. Minitomaatit ovat kyllä maukkaita. Aluksi kuori oli hieman paksu, mutta nyt se on jo ohentunut. Osaako joku kokeneempi puutarhailija kertoa, mistä tomaatin paksu kuori johtuu? Karvakamukin oli kovasti aamuisissa sadonkorjuutunnelmissa mukana. Tompskuja kerjättiin kuin kinkunpalaa. Jätin kuitenkin antamatta, sillä luin jostakin, että tomaatit olisivat myrkyllisiä koirille. Mahtaakohan pitää paikkansa? Tosin ei olisi ensimmäinen kerta, kun tompskuja koirat napostelevat *katso kuva-aineisto*.

Toisessa ruukussa majailee paprikaa ja salaatti sekä yrttejä kuten basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, tilliä, persiljaa ja minttua. Paprikat ja tomaatit ostin Plantagenista ja muut taimet Bauhausista. Nyt sitten pitäisi alkaa keksiä tälle sadolle kunnon käyttöä, että koko komeus tulee hyödynnettyä.

...mutta nämä ruusut ovat! Muutama vuosi takaperin ihastuin Plantagenissa myytäviin vaaleanvioletteihin "äitienpäivä"-ruusuihin. Alkukesästä samaisia ruusuja löytyi jälleen Plantagenista, jopa tarjoushintaan. Erikoisen värin vuoksi ruusuja oli pakko saada taas. Väri on sinertävä hailakan violetti ja itse en ainakaan ole vastaavia nähnyt. Näistä nautiskellen - Mukavaa Viikonloppua kaikille!