Japanin reissusta vietin aikaa myös isäntäperheeni kanssa. Koska perheessa oli kolme lasta, keskittyi meidän puuhastelut päiväaikaan ja yritin myös itse keksiä, mitä voisimme tehdä koko perheen kera. Keskustelujen jälkeen sovimme, että lähdemme päiväksi huvipuistoon. Ranneke käteen! Huvipuistossa oli nähtävillä meri- ja vesieläimiä sekä muutamia laitteita ja puuhataloja. Vaikka reissu huvipuistoon saattaa kuulostaa perusjutulta, minulle huvipuistopäivä oli hyvin erityinen. En edes muista koska edellisen kerran olisin huvipuistossa ollutkaan. 

Päädyimme myös maailmanpyörään! Vanhemmalla iällä korkeat paikat ovat alkaneet hitusen hirvittämään. Matka korkeuksiin oli kyllä kaiken sen arvoista. Näkymät olivat hienot. Horisontissa näkyi muun muassa Nagoyan lentokenttä, johon Finnair minut siivillään kantoin suoraan Helsingistä. 

Akvaarioista löytyi mitä erikoisempia kaloja. Muitakin eläimiä riitti vaikka kuinka monia ihmeteltäväksi. Omat suosikkini olivat liukumäkeä laskevat saukot.

Ja hämmästyttävästä yhdennäköisyydestä huolimatta, tämä auringonpalvoja EN ole minä  :)

Suurin ero omiin huvipuistoaikoihini, ja kenties yleensäkin Suomen huvipuistoihin, oli, että alueella oli useita rakennuksia, joissa lapset pääsivät leikkimään erilaisilla leluilla, rakentelemaan ja askartelemaan. Esimerkiksi yhdessä rakennuksessa leluteemana oli Tuomas Veturi. Lapset leikkivät innoissaan eri leluilla. Tälläinen puuhastelu ja erilaiset leikkitilat olisi mielestäni tervettä myös suomalaisiin "puuhakeskuksiin" tietokonepelien ja simulaattoorilaitteiden sijaan.

Alla olevissa kuvissa minä muuten askartelen ensimmäistä kertaa Hama-helmillä! Jee -mä osasin! Mikki Hiirihän se sieltä syntyi! Tähänhän jää koukkuun...

Huvipuistopäivästä innostuneena:
a) Taidan mennä huvipuistoon useamminkin - siitäkin huolimatta, että jotkut laitteet hirvittivät ja joissakin laitteissa tuli paha olo =D
b) Ostan muovihelmiä ja askartelen niistä jotakin...

Terveisiä tällä kertaa Japanista! Pikku hiljaa olen saanut rästihommat ja muut kiireelliset asiat hoidettua, joten ehdin jakamaan matkakuulumisia myös teille. Vietin tämän kuun alussa melkein kaksi viikkoa Japanissa japanilaisten nuorkauppakamarilaisten vieraana. Osan ajasta asuin japanilaisissa perheessä, Yanadojen luona  vieraana tutustuen japanilaiseen elämäntapaan hyvin autenttisesti. Lisäksi reissua väritti taifuuni Neoguri, joka onneksi kulki odotettua kauempaa Handasta, että emme olleet vaarassa kun pysyttelimme sisätiloissa.

Osana matkaa oli myös JCI Academy -koulutus, johon on mahdollista lähettää vain yksi osallistuja per maa. Tänä vuonna minulla oli kunnia päästä tuohon koulutukseen Suomesta.  JCI Academy on järjestömme tulevaisuuden johtajien koulutus, jossa eritoten myös rakennetaan ymmärrystä eri kulttuurien ja kansojen välille. Koulutukseen osallistui noin 70 tulevaa kansallista puheenjohtajaa ympäri maailmaa sekä noin 80 japanilaista. Kerrottavaa matkalta on niin paljon, että ajattelin, että teen useamman postauksen tarinoidessa.

Yllä olevassa kuvassa on temppelin sisäpiha, josta aloitimme virallisen koulutusohjelman paikallisella siunaustilaisuudella.

Tällä kertaa poikkeuksellisesti mukana oli kolme suomalaista, sillä suomalaisuudestaan huolimatta elämä on vienyt Jania ja Jenniä (kuva alla) pois Suomesta. Jani on kollegani Irlannista ja Jenni Ruotsista.

Koulutuksen ajan teimme töitä omassa tiimissämme. Minun ryhmästä löytyi Mathew Zimbabwesta, Geir Norjasta, Takako Japanista, Lydia Malesiasta sekä Ryo ja Toshitaka Japanista. Työskentely yhdessä oli mielenkiintoista, sillä Ryo ja Toshitaka eivät puheneet juurikaan Englantia. Onneksi Takako pystyi kääntäämään keskusteluja ja lisäksi käytössämme oli vapaaehtoisia tulkkeja. Kielimuurista huolimatta meistä kaikista tuli ikuisia ystäviä. Tämä kuva on otettu ennen BBQ-iltaamme.

 

Viikon aikana koulutuksen lisäksi teimme monenlaista aktiviteettia. Tässä olemme vierailemassa keramiikkatehtaalla ja tarkoituksena on tehdä savesta kiiltävät savikuulat. Homma näytti huomattavasti helpommalta kuin se olikaan ja ainakin omasta kuulastani ei kovin täydellistä tullut.

Ensin kuulaa pyöristettiin oikeaan muotoon. Lopuksi kuula maalattiin saviväreillä ja värit kiinnitettiin pyörittelemällä kuulaa kämmenten välissä. Kuulan kiiltoa olisi auttanut, jos sitä olisi pyöritellyt käsissään muutaman kerran päivässä kahden viikon ajan. Täytyy kyllä myöntää, että tämä työvaihe kotona unohtui.

Pääsimme myös kuvaan onnenkissan, Maneki nekon, kanssa. Kuvassa kanssani Lydia ja Takako, joiden kanssa olin myös kämppis.

 

Paljon uusia asioita reissun aikana tuli koettua ja tehtyä. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista oli puulaudan halkaiseminen kädeniskulla.  Kyseessä oli tekniikka laji, jonka muun muassa moni vahva mies sai huomata, kun lauta ei rikkoutunutkaan. Itse sain omaksi hämmästykseni laudan rikki ensi yrittämällä.

Koulutus päättyi valmistumisseremoniaan, jossa jokainen meistä sai hetken aikaa parrasvaloissa ja todistuksen. Japanilaiseen valmistumisjuhlakulttuuriin kuuluu, että valmistunut saa paljon kukkia. Japanilaiset osallistujat saivatkin omien kotikamareidensa edustajilta toinen toistaa isompia ja komeampia kukkakimppuja, joita me suomalaiset vain haaveilemme näkevämme edes kukkakaupan hyllyllä.

 

Seremonian päätteeksi isäntäperheemme tulivat vielä moikkaamaan meitä. Tässä poseeraus oman isäntäperheeni kanssa, tosin isä kuvasta puuttuu.

Lisää tarinoita ja kuvia luvassa sekä myös sisustuksellisia terveisiä kirsikankukkien maasta! Pysy kuulolla!

Blogissani on todellakin ollut hiljaiseloa. Nuorkauppakamarivelvollisuuteni ovat vienyt vapaa-aikanai totaalisesti. Kotonakaan ei ole ehtinyt juurikaan olla vaan on tullut pyörittyä ympäri Suomea ja maailmaa. Pari viikkoa sitten olin viikon Maltalla. Kohteena oli St. Julians. Paikalle kerääntyi noin 1300 nuorkauppakamarilaista ympäri Euroopan. Ja sitten tuolla reissulla jonkin flunssan sain tuliaisina ja siitä toipumiseen meni koko viime viikko. Tottakai myös juhannusta tuli vietettyä peiton alla sohvalla, epäperinteisesti. Vieläkään en ole aivan kunnossa. Toivon mukaan tästä tokenen sillä eipä ole enää montaa päivää kun taas pitäisi hypätä lentokoneeseen... Joka tapauksessa, mukavaa kesää kaikille blogini lukijoille. Kiitos, että olette seuranneet matkassa, vaikka välillä täällä hiljaista on ollutkin.