Kerroinkin jo lyhyesti kuinka matka uuteen taloon alkoi. Taloni-tarinani alkaa jo kesältä 2002, jolloin muutin 19-vuotiaana perheen omistuksessa olevaan maatilan päärakennukseen. Tuolloin kyllä riitti monella ihmettelemistä kuinka tyttönen valitsi asumismuodoksi omakotitalon. Rakastin taloa paljon ja resurssien mukaan tein taloon pientä remonttia. Osa päätyi jopa telkkariin asti, "Kodin kääntöpiiri"- ohjelmaan.

Rakkaustarinani keltaisen puutalon kanssa päättyi äkillisesti myöhäissyksystä 2008. Tuolloin talossa alkoi haista voimakkaasti home. Muutaman viikon asian kanssa pyöriskelin ja sitten päätin saada home-asiasta selvyyden. Homekoira tuli kylään ja merkkasi homekohtia useaan paikkaan taloa. On varsin hämmentävä tunne kun ikään kuin salaman iskusta tajuaa, että joutuu jättämään kotinsa. Järkytys oli todella suuri ja koiran merkatessa kohtia, kyyneleet vain valuivat pitkin poskia.

Päätös oli kuitenkin nopeasti tehty. Halusin pois talosta mahdollisimman pian. Omalla terveydelläni en halunnut leikkiä. Homediagnoosi antoi myös selityksen kesän 2008 pahoinvoinnille, huimauskohtauksille ja "heikentyneelle" muistille. Yksi homelaji aiheuttaa juuri kyseisiä oireita, joihin ei lääkäreiltä selitystä löytynyt. Näin jälkikäteen eritoten ymmärtää, ettei homeongelmat ovat todella vakava asia. Ensimmäisenä monet miettivät taloudellisia menetyksiä. Kuitenkin homeella saattaa olla terveyshaittoja loppuelämäksi, kuten ilmeisesti itselläni.

Homediagnoosin jälkeen pohdin ensin muuttoa vuokralle. Tärkeimäpä toiveena oli  saada asunto, jossa oli oma piha koiria varten. Mieleistä ei kuitenkaan löytynyt ja vuokrahinnatkin olivat korkeita etsimäni kaltaisissa asunnoissa. Samaan aikaan päädyimme isäni kanssa ratkaisuun, että uuden kodin ostaminen oli paljon järkevämpi ratkaisu kuin lähteä korjaamaan vanhaa. Kenelläkään sisaruksistani ei ollut intohimoja asua vanhassa puutalossa "loppuelämän kotina", joten kallis remontti olisi mennyt hukkaan. Mielenkiinnosta selasin läpi myynti-ilmoituksia ja päädyinkin muutaman päivän harkinnalla tekemään tarjouksen nykyisestä asunnostani. Loppujen lopuksi, kaupat uudesta paritalon puolikkaasta tehtiin joulukuussa 2008.

Talo oli enemmän kuin unelmieni täyttymys. Oli hyvin erilaista asua vanhassa maatalossa verrattuna uuteen moderniin kotiin. Eipä esimerkiksi vesipumppu jäädy kaivolla pakkasella, eli vettä tuli hanasta noin vain  :) Kaikki se suru, joka ensin muuttoajatuksesta seurasi, muuttui nopeasti suureksi iloksi ja uudeksi rakkaudeksi.

Jotta olisi helpompi mieltää remontin suurtakin suuremmat vaikutuksen taloon, ajattelin laittaa muutamia "ennen" kuvia.

Olohuone

Alakerran saunaosasto

Keittiö

Keskikerroksen pääovelta

Kolmannen kerroksen "parvi"

Keskikerroksen kylpyhuone

Viime syyskuun alussa aloin pohtia, josko alkaisin pitämään blogia ostamani ison talon remontista ja sen etenemisestä - Ihan vaikka vain itselle muistona. Kaikessa kiireessä asia silloin kuitenkin jäi. Nyt, puolta vuotta myöhemmin, päätin, että on aika.

Sinänsä vielä remontissa on paljon kerrottavaa ja näytettävää, sillä remontti on periaatteessa seissyt 2 & 1/2 kuukautta. Aikoinaan tuli valittua väärä remppaporukka remonttia tekemään. Kun heidät sai "potkaistua" pihalle, onkin ollut hankala löytää (ja luottaa) sopivaa porukkaa. Tämäkin asia todennäköisesti ensi viikolla alkaa selviämään ja työt voivat jatkua täyttä höyryä eteenpäin.

Kerronpa hieman itse talosta. Talo sijaitsee Lempäälässä. Tilaa on kolmessa kerroksessa reilut 260m2. Lisäksi pihalla on jätti-iso autotalli ja kolmen auton katos.  Talo on vuonna 2007 rakennettu, joten mitään rakentellisia ongelmia talossa ei ole. Remonttiin ryhdyin, jotta talo pääsisi täyteen kukoistukseensa muun muassa arvoisillaan materiaaliratkaisuilla. Mielestäni yksi isoimpia parannuskohteita oli tuoda talo tähän päivään, koska ilmeeltään ja ratkaisuiltaan talo oli todella vanhahtava.  

Ehkäpä on myös hyvä vastata kysymykseen, miksi perheetön nuori nainen haluaa ostaa ison omakotitalon "keskeltä korpea". En ollut edes talon ostoa suunnitellut. Suunnitelmissa oli pikemminkin talon rakentaminen 2011-2012 aikana. Kuitenkin tuttavani kertoi hänen tuttunsa taloa myyvän ja kävin vierailemassa talolla. Pienen pähkäilyn jälkeen tartuin haasteeseen. Ja saanhan uuden talon myötä nykyiseen asuntoon verrattuna haaveilemani isomman keittiön ja isomman vaatehuoneen, kunnon kodinhoitohuoneen sekä ison oman pihan maaseudun rauhasta, jossa koirat saa temmeltää. 

Blogissani aioin kertoa uuden talon remontista sekä nykyisestä talostani. Lisäksi varmastikin haaveilen unelmien talon rakentamisesta, joka on edelleen lähitulevaisuuden aikomuksena.