Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Elämän kuuluisi olla täynnä muistojen hetkiä. Yksi unohtumaton oma muistoni on viime itsenäisyyspäivältä, jolloin juhlistin itsenäisyyspäivää Tasavallan Presidentin kutsumana. Halusin jakaa kanssanne tämän ainutlaatuisen hetken - tämän muiston, jota varmasti voi muistella vanhana. Ja tietenkin palata hetkeksi uniikkiin prinsessahetkeeni!

Muutamia tunnelmia Linnasta: Televisiossa kaikki näyttää suuremmalta! Esimerkiksi telkassa kävely ovelta  kättelyyn näyttää pitkältä, mutta oikeasti se on vain muutaman askeleen. Linna on sokkeloinen ja varustettu useilla portaikoilla. Hetki kestää kunnes oivaltaa reitit mitä pitkin liikkua ja kierrellä. Tunnelma on tiivis, ja ihmispaljous täyttää joka huoneen ja salin. Tämä on yksi syy miksi linnassa on myös todella kuuma - miehillä varmasti hiki virtaa pukujen alla. Onneksi itselläni oli hihaton puku ja se ei ollut aivan niin kuuma. Kuuluisaa booliakin tuli maistettua, mutta ei kai se nyt aivan niin ihmeellistä ollut. Tulipahan myös vierailtua Linnan ompelijan luona, kun yksi ommel puvustani aukesi kun helmalleni astuttiin. Se pitää myös mainita, että katselin aika kauan kättelyitä yläparvelta ja siinä tuli todettua, että monet monet upeat puvut jäivät lehdistöltä mainitsematta varmaankin vain siitä syystä, että kyseiset vieraat eivät olleet "kuuluisuuksia".

Kutsun Linnaan sain Suomen Nuorkauppakamareiden puheenjohtajana. Kävimme tapaamassa Presidentin kansliapäällikköä keväällä ja keskustelimme muun muassa muutosmyötärinnasta ja siitä miten se toiminnassamme näkyy. Paria päivää myöhemmin Presidentti Niinistökin otti muutosmyötärinnan esiin Valtiopäivän Avajaisissa. Olen erittäin ylpeä, että järjestömme kutsun linnaan sai ja oli suuri kunnia järjestöämme Linnassa edustaa.

Aluksi pohdin meneväni Linnaan jollakin vanhalla iltapuvullani tai ostamalla uuden iltapuvun Yhdysvalloista, mutta halusin kuitenkin tehdä hetkestä uniikin.  Kysyin puvun suunnittelijaksi ihanaakin ihanampaa Mert Otsamoa. Puku valmistettiin upean vihreästä silkistä. Kiitokset vielä kerran Mertille!

Tietenkin puku kruunattiin koruilla. Tutun kautta sain vinkin Tamperelaisesta Nagualista. Johanna ja Jari valmistivat minulle Linnan juhliin uniikkikorut. Oih! Korvakorut olivat niin upeat, että loppujen lopulta päädyin ne ostamaan itselleni joululahjaksi. Nyt harmittaa, että en ostanut myös rannekorua.

Ja näin sujui se jännittävä kättely

Ja tällainen oli koko juhlaeleganssi koko komeudessaan.

 Alla oleva kuva on Kanerva Mantila Protographyn ottama ennen juhlia. Mert oli järjestänyt kuvauksen studiolleen. Kanerva oli kyllä oikein oikein miellyttävä valokuvaaja - osasi ohjata hyvin tarkasti, mutta kuitenkin piti rentoutta yllä. Mukava kokemus!

Pukua olen päässyt käyttämään myös myöhemminkin. Ja joka kerta palaan takaisin prinsessahetkeen ja ihaniin muistoihin, kun puvun laitan päälle. Tietenkin puku on myös kerännyt paljon kehuja - missä tahansa päin maailmaa olenkaan kulkenut.

 

 
Ihanista muistoista kiitoksiin:

Äärettömän suuret kiitokset kaikille sotiemme veteraaneille ja itsenäisyytemme eteen taistelleille, että tänäänkin saamme itsenäistä Suomea juhlia! 

Huomasin, että minulta oli jäänyt heinäkuun Japanin reissultani julkaisematta sisustusaiheisia kuvia. Reissustani voi lukea lisää tästä linkistä.  Parempi siis myöhässä kuin ei milloinkaan - tässä lyhyt katsaus japanilaiseen "sisustusmaailmaan".

Hotellihuoneet Japanissa ovat yleensä hyvin kompakteja. Visuaalisesti yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomioita. Kylpyhuoneet olivat jokaisessa hotellissa, jossa itse yövyin, hieman samantapaisia moduuleja kuin esimerkiksi ruotsinlaivoilla. Vinkkinä Japaniin matkaaville: Japanissa huoneissa saa tupakoida (ja haju on todella pinttynyt). Kannattaakin siis painottaa varauksen yhteydessä, mikäli haluat savuttoman huoneen.

Koska minua paikallinen tapa asua ja sisustaa kiinnosti, pyysin isäntäperhettäni viemään minut kierrokselle sellaiseen sisustus- ja kodintavarakauppaan, jossa tavallinen japanilainen perhe asioisi. Niin taloissa kuin sisustuksessakin skandinaavinen tyyli on kuuminta hottia Japanissa. Siitä syystä tämäkin kauppa muistutti paljon meidän Kodin1:stä tai Askoa. Ikea myös tuntui olevan kova sana. Perheen äiti Ikea-faniksi tunnustautuikin.

Suurin osa ajasta kodeissa vietetään lattianrajassa, esimerkiksi matalien ruokapöytien ääressä. Tästä syystä kaupan tuoli- ja sohvavalikoima oli  kuitenkin hieman erilainen kuin meillä.

Kellohylly - aivan kuin jostakin meidän sisustuskaupasta.

Silmiini myös osui, että valmisverhovalikoimat olivat todella laajat verrattuna meidän kauppoihin. Perheen äiti kertoikin minulle, että verhoja ei juurikaan teetetä vaan ne ostetaan valmiina. Näitä vastaavia hyllynvälejä kaupassa taisi olla ainakin neljä.

Nämä mallikoti-kuvat voisivat yhtä hyvin olla myös Ikeasta.

Jotakin  hyvin japanilaista on heidän WC-kulttuuri. "Perusposliinia" ei juurikaan mistään löydä. WC-istuimet ovat varustettu mitä erikoisimmilla lisävarusteilla. Ehkä reissun hupaisin oli tuo nappula, josta saat painettua huuhtelun ääntä - jos siis yleisessä vessassa käyminen nolottaa. Keksintö, jonka mielelläni näkisin myös Suomen markkinoilla, on yhdistetty WC-istuin ja lavuaari. Lavuaari sijaitsee huuhtelusäiliön päällä. Käsien pesuvesi valuu hyötykäyttöön huuhtelusäiliöön ja näin vettä säästyy. Kätevää myös pienissä tiloissa. Jos ihmettelet mitä mahdan tarkoittaa, kurkkaapa tämä kuva.

Skandinaavisen sisustuskaupan näyteikkunan somistusta.

Samainen yritys suunnittelee ja rakentaa skandinaavisia moderneja koteja. Alla muutama kuva heidän rakentamistaan taloista.

Silmiinpistävää esimerkiksi isäntäperheeni kodissa oli, että kaikki viimeistelytyöt oli tehty enemmän kuin 100% täydellisesti. Tällä tarkoitan esimerkiksi listoituksia. Tuollaisen työnjäljen kun saisi tännekin. Huomioitavaa kuitenkin oli, että useat materiaalit eivät olleet "aitoja" vaan matkivat alkuperäistä.  Joku kollegani muuten mainitsi (kuulleensa omalta isäntäperheeltään), että Japanissa talon elinkaareksi ajatellaan noin 15 vuotta - ei sen pidempään. Mielenkiintoinen seikka tuokin.

Ensi vuonna on luvassa itselläni 2 matkaa Japaniin. Innolla niitä, ja monia muitakin, reissuja odotellen.

Iso osa vieraisiin maihin tutustumista on tietenkin ruoka. Japanilainen ruoka ja -kulttuuri oli mielenkiintoinen tuttavuus. Ruoka oli herkullista, vaihtoehtoja oli aina useita ja erittäin mieleenpainuviakin ruokailukokemuksia muistoihin jäi. Yllä on kuva valmiiksi pakatusta kokouslounaastamme. Ruoka oli kokonaisuudessaan kylmää, mutta silti maistuvaa. Kuvasta käy hyvin ilmi, että yleensä ruokailut pitävät sisällään useita makuja. Poiketen suomalaisista ruokailutavoista, yleensä tarjolla oli aina useampia ruokalajeja. Tuon lounaan syöminen oli muuten ensimmäinen kerta kun käytin syömäpuikkoja. Omaksinikin hämmennykseksi syöminen onnistui mainiosti ensikertalaiseksi!

Eräänä päivänä ohjelmassa oli tutustuminen sushiin ja paikallisiin erilaisiin viinietikoihin. Sushivalikoimissa oli ns. vanhanajan susheja sekä moderneja susheja. Jopa joillekin japanilaisille ryhmän jäsenillemme tuli yllätyksenä, että on olemassa ns. vanhanajan susheja sekä moderneja susheja.

Yksi Aichin prefekturin ruokaerikoisuuksista oli kanansiivet. Kuinkas sattuikaan, sillä Pirkanmaahan on tunnettu hot wingseistään! Pitipä siis nämäkin saada testailulistalle! Siivet olivat makeita, mutta ei lainkaan tulisia. Siivet olivat myös mehukkaampia kuin meidän "perinneruokawingsit".

Vierailimme myös kaupassa, joka myi ohuita keksejä. Pääasiassa nämä maistuivat kalalle tai muille mereneläville. Osa paikallisista sanoi, että nämä tehdään katkaravuista, osa riisistä. Aivan selvyyteen en siis päässyt. Kaupassa kuitenkin tarjolla oli lukuisia makuja ja maistiaiset oli tarjolla, joten ennen ostopäätöstä eri makuja pääsi myös maistelemaan. Nämä kuulemma on hieman samanlaista puputettavaa japanissa kuin meillä sipsit.

Sitten päästäänkin suosikkiaterioihini. Ehdottomasti mieleeni jäi lounas paikallisessa erittäin suositussa liharavintolassa, jossa jokainen paistoi itse ruokansa pöydän keskellä sijaitsevalla kuumalla levyllä. Nam.

Toinen mukava ruokakokemus oli grillibileet, jossa pääsin tiimini kanssa grillailemaan monenmoista lihaa, kalaa ja merenantimia paikallisen kalatorin piknik-paikoilla. Ruoka ja seura oli loistavaa ja kyllähän oma kokkailu aina antaa säväyksen ruokailuun. Paikalliset makkaratkin olivat oikein herkullisia, tosin huomattavasti rasvaisempia kuin täällä meillä Suomessa.

Osana Japanin matkaan, saimme kokea myös jotakin, mitä turistina ei pääsisi kokemaan. Tutustuimme japanilaiseen elämään päivän ajan myös koululuokassa oppilaiden kanssa.  Itse vierailin Kamezakin peruskoulussa. Päivämme alkoi sillä, että kaikki koulun oppilaat ottivat meidät vastaa kunniakujassa koulun pihalla. Ja uskokaa - lapsia oli satoja ja satoja! Tämän jälkeen kokoonnuimme koulun liikuntasaliin, jossa vierailumme avattiin virallisesti. Me vieraat istuimme kunniapaikoilla lavalla. Oletteko muuten nähneet lapsia näin siisteissä riveissä ja jonoissa Suomessa?

Koululuokka, jossa päiväni vietin, oli myös opiskellut Suomesta etukäteen sekä toivottivat minut tervetulleeksi suomeksikin!

Lastentarhan puolella riitti myös vilinää ja vilskettä. Lemmikkeinä terassilta löytyi pupuja ja myös rapuja.

Mansikoita kasvatettiin  ison koulun oven suussa ruukuissa. Jälleen yksi tapa opettiin lapsille käytännössä luonnosta.

Kouluruokailu oli myös mielenkiintoinen kokemus. Oppilaat hakivat ruuan keittolasta ja jakoivat sen luokassa. Ruuan jälkeen kaikki astiat ja jopa pillimaitojen tyhjät tetrat kerättiin järjestelmällisesti pinoihin.

Ruokana oli tofukeitto kasviksilla, paneroituja katkarapuja, tonnikalasalaattia sekä riisiä. Jokaisella lapsella oli omat ruokailuvälineet ja muki pulpetissaan säilössä, joita he käyttivät. Syönnin jälkeen jokainen otti laatikostaan myös hammasharjan ja kävivät hammaspesulla.

Iltapäivästä oppilaat olivat tehneet meille erilaisia aktiviteetteja liikuntasaliin. Minä pääsin askartelemaan viukan suomenlipulla.

Liikuntasalissa opimme myös tanssikoreografian oheiseen Fortune  Cookie -hittikappaleeseen. Takuuvarma korvamato, voin luvata! Tätä sitten tanssittiinkin useampaan otteeseen reissun aikana! Tee perässä :)

Japania on koetellut monet luonnonmullistukset. Tästä syystä oppilaatkin opiskelivat selviytymistä näistä tilanteista. Näyttelytilassa näimme oppilaiden tekemiä ryhmätöitä muun muassa ensiavusta, tehtyjä malleja hätäkäymälöistä sekä muista neuvoista ja varustuksesta selvitä esimerkiksi maanjäristyksestä.

Saihan sitä hetken kokea olevansa filmitähti, kun jokainen luokan oppilas halusi minulta päivän päätteeksi nimikirjoituksen.